ANIME ON SEKSISMI

Juuh elikkäs. Luin juuri erään parin vuoden takaisen postauksen siitä, kuinka anime ei ole seksististä ja naisia esineellistävää. Ja vaikka juttu onkin #wanha, aihe ei ole, sillä kyllähän siitä puhutaan edelleen ympäri internettiä. Onko anime seksististä? Mä sanon että - tättärättättää - on!

Yksi seksismiin liittyvistä piirteistä on sukupuolen esineellistäminen, sekä miesten että naisten, ja animessahan esiintyy molempia. Toisaalta, voisin sanoa että anime esineellistää sekä miehiä, että naisia samassa mittasuhteessa, joten varsinaista sukupuolten välistä syrjintää ei esiinny, kun kaikki ovat yhtä lailla vapaata riistaa. Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei siis ole, mutta se ei ole päivän ajatus. Tästä päästäänkin varsinaiseen kysymykseen - onko animesarjojen seksismi ongelma? Tähän sanon, että ei ole.

Sosiaalisessa mediassa, eritoten tumblrissa, on tullut vastaan jos jonkinlaista postausta animen problemaattisuudesta (esimerkiksi tämä postaus Madokasta - täyttä paskaahan tuo on), mutta monesti tuntuu että nämä kirjoittelijat eivät oikeasti katso animea, tai eivät ainakaan tiedä, mistä siinä on kyse.

Anime on fiktion äärimmäinen muoto. Näytellyissä elokuvissa ja televisiosarjoissa hahmot näyttävät oikeilta ihmisiltä, ja kirjoja lukiessakin lukija voi kuvitella hahmot reaalimaailmaan sopiviksi. Mutta animen sijoittuu kahden ulottuvuuden todellisuuteen, jonka ei ole tarkoitus olla linkittynyt meidän maailmamme kanssa. Näyteltyjen elokuvien kohdalla on ongelmallista, jos ihmisiä esineellistetään, sillä katsojan on niin helppo verrata itseään ja oikean maailman ihmisiä elokuvan hahmoihin, ja tuntea itsensä huonoksi ja tietämänsä naiset rumiksi, tissittömiksi huoriksi. Mutta anime - kuka helvetti lähtee vertailemaan itseään animaatiohahmoon? Näiden kauniiden, söpöjen, ihastuttavien animehahmojen, joista aina valitetaan, ainoa tarkoitus on toimia hengenravintona otakuille. Söpö, tissikäs tyttö on luotu palvelemaan animenkatsojia, enkä näe siinä mitään vikaa, koska vaikka on olemassa ihmisiä, jotka luulevat sen olevan naisten perimmäinen tarkoitus, en usko että kukaan luulee näin animen vuoksi - tai jos luulee niin kyseessä on todella marginaalinen ryhmä.

Jos luulet, että tissien kuuluu näyttää tältä, olen todella, todella pahoillani.

Totta kai anime tietyssä mielessä kuvastaa aina yhteiskuntaa, tässä tapauksessa japanilaista, sillä anime tehdään Japanissa. Ja totta kai siinä missä yhteiskunnan asenteet vaikuttavat viihteeseen, vaikuttaa viihde ihmisten asenteisiin - mutta tässä täytyy huomoida se, että anime on Japanissa todella epäsuosittu taiteenlaji. Animea katsovat japanilaisen yhteiskunnan hylkiöt, joiden mielipiteet eivät kiinnosta oikeastaan ketään, joten animen vaikutus japanilaisten asenteisiin tuskin tulee koskaan olemaan järin suuri.

Sitä paitsi anime on huomattavasti vapautuneempaa kuin Japanin konservatiivinen yhteiskunta. Animessa naisen on mahdollista olla seksuaalinen vapaasta tahdostaan, animessa samaa sukupuolta olevat voivat pussailla vapaasti edes siinä fanipalvelutarkoituksessa, animessa nainen voi olla sankari ja ihmiset voivat syrjäytyä ja masentua ja olla tekemättä töitä. Anime puhuu niistä asioista, jotka Japanissa ovat tabuja, enkä ymmärrä kuinka paljon enemmän siltä voidaan enää vaatia. Anime ei ehkä sovi länsimaiseen näkemykseen korrektista ja sovinnaisesta taiteesta, mutta se uskaltaa haastaa kotimaansa Japanin silläkin uhalla että siitä on tullut japanilaisen kulttuurin musta lammas.

Animesta puhuminen seksismin aiheuttajana ja lähteenä onkin aiheetonta, sillä animea katsoo varsin pieni ryhmä ihmisiä, joista jokainen kyllä on edes jonkin verran elämänsä aikana kuluttanut myös sitä reaalimaailman viihdettä. Itse animepiirien seksistisyydestä en osaa sanoa mitään, mutta animen itsensä syyttämisessä en näe mitään syytä, sillä kaikesta tissikkyydestään ja alushousuisuudestaan huolimatta anime on varsin viaton viihteen muoto: se vain haluaa miellyttää katsojiaan. Animen soimaajat tuntuvatkin olevan ihmisiä, jotka ovat katsoneet animea ilman että ovat osanneet erottaa 2D- ja 3D-ulottuvuuksia toisistaan, ja näin ollen suuttuneet kun anime onkin noudattanut ihan erilaisia standardeja.

Ja vielä yksi pointti, ennen kuin lopetan. Kaikki animen naiskuvaa kauhistelevat ihmiset harmittelevat kuinka taas miehet esineellistää naisia ja miehet kuolaa tissejä ja yhyhyy - no terveppä terve, olen panseksuaali naisfeministi ja tykkään animetisseistä. Tykkään niin maan pirusti. Tykkään myös animepoikien rintakehistä. Fight me.

No siis uu beibe beibee, panisin.

Miksi Kancolle on paras animu

Tässä aamusella kun ei tietenkään ole muuta tekemistä kuin katsoa talvikauden vielä keskeneräisiä sarjoja loppuun, päätin viedä erään taistelulaivoista kertovan piirretyn päätökseen. Sain sen päätökseen. Annoin sille ysin.

Jostain syystä olen kuullut Kantai Collectionin animeversiosta lähinnä huonoa palautetta. Ehkä alkuperäisen pelin faneilla on syynsä, siitä en tiedä kun en peliä kielimuurin vuoksi ole päässyt kokeilemaan, mutta en saa päähäni mikseivät Kancolleen aikaisemmin tutustumattomatkaan tunnu pitävän tästä - vai ovatko sitten Myanimelistin arvostelijat vain höpsäköitä?

Mulle henkilökohtaisesti Kantai Collection on juuri sitä mitä söpön, ganbaroivan tytypiirretyn kuuluukin olla: söpö ja ganbaroiva. Toki sarjassa on puutteensa: välillä tappelutilanteiden animointi paistaa silmään ikävästi ja... Oikeastaan se olikin sitten siinä. Tapahtumien looginen jatkumo oli hatara jos sellaista edes esiintyi, mutta se ei haittaa. Toki kriisitilanteet ratkesivat turhan helposti ja deus ex machinoita hyödyntäen, mutta se ei haittaa. Tietenkään en ymmärtänyt kaikkia sotakoneistoihin liittyviä termejä, mutta sekään ei haittaa. Ehkä pyyhkäisen puutteet maton alle liian helposti, mutta koen sen oikeaksi koska jatkuva juoni, tapa jolla pulmat ratkaistaan tai edes ne laivatykit eivät olleet Kancollen pointti. Kancollen pointti on hauskanpito ja vaikeuksista yli pääseminen tavalla millä tahansa. Tärkeintä on, että hankaluudet ylipäätään selvitetään eikä unohdeta pitää hauskaa ja elää täysillä siinä sivussa.

Myönnän kyllä, että rupesin katsomaan Kancollea vähän epäilevällä fiiliksellä. Mietin että voiko tästä muka saada jotain irti kun ei valmiiksi tunne fandomia ja hahmojakin on niin kamala liuta! Mutta tytyjen paljous ei ainakaan meikäläisen menoa haitannut, itse asiassa päin vastoin. Sain jokaisesta yhtään relevantimmasta hahmosta ainakin jotain irti ja pidin kaikista, mikä sai taistelut tuntumaan oikeasti merkittäviltä, kun mua jopa kiinnosti mitä ihanille tytyille tapahtuu. Siksi vähän hämmentää lukea arvosteluja, joissa katsojat harmittelevat kun ei tytyistä saa minkäänlaista otetta jos ei ole peliin koskenut. Minkälaista otetta noista muka sitten pitäisi saada? Enpä itse ainakaan usko että poi tarkoittaa mitään sen kummempaa kuin vain poi, ja Kongoun huono englanti on ihan hupaisaa vaikken tiedäkään mistä se johtuu. Musta tuntuukin, että katsojat on asettaneet Kancollen riman paljon perus moesarjoja korkeammalle johtuen ehkä pelin suosiosta. Mutta ei tämmöisissä sarjoissa kuulu olla piilomerkityksiä eikä tematiikkaa. Niistä kuuluu tulla hyvä mieli.

Kyllähän Kancolle olisi voinut tehdä joitain asioita toisin, esimerkiksi joitain tyttösiä olisi voitu säästellä toista kautta varten ja päähenkilö olisi voinut olla joku muu ja ties mitä, mutta en tiedä olisiko se kuitenkaan onnistunut paremmin. En oikeastaan usko, että olisi. Tai siis, voiko paremmaksi vetää jos rupean itkemään finaalijaksossa ihan siitä ilosta että kaikki tytöt taistelevat parhaansa mukaan ruudulla yhtä aikaa käsi kädessä? Se oli sitä aitoa ystävyyttä ja ryhmähenkeä ja lojaaliutta, jota tämmöisiltä sarjoilta kaipaan. Kancolle toi sellaisen ihanan lämpöisen olon, joka syntyy kun tietää olevansa rakastettu. Tämä sarja muistutti, miten animen katsominen on kaikkein nautittavinta: kun sitä katsoo tunteella.

Yuudachi ja Hibiki on parhaat tytyt. Ja ne pikkuiset pilotit (rip in pieces </3).